EU-maiden johtajat sopivat Lissabonin huippukokouksessa uudesta Euroopan unionin perussopimuksesta. Ranskan ja Hollannin kansanäänestyksissä hylättyä perustuslakia ajetaan nyt läpi toisella nimellä. Suomessa hallitus aikoo tuoda sopimuksen eduskunnan ratifioitavaksi helmikuussa, ja ilman kansanäänestystä.
Seuraavassa on kahdeksan syytä sanoa EI uudelle EU-sopimukselle. Ne ovat myös perusteita sille, miksi vaadimme sopimuksesta kansanäänestystä.

1. Kansalaiset sivuutettu

Perussopimus koskee jokaista EU-maiden kansalaista, mutta kansalaiset on sivuutettu sopimuksen valmistelussa ja päätöksenteossa.

Kun euroeliitin sopima EU:n perustuslakiesitys törmäsi kansalaisten laajaan vastustukseen, yritetään se viedä nyt läpi toisella nimellä ja välttäen kansanäänestyksiä. Perustuslain sijasta puhutaan sopimuksista, lakien sijasta asetuksista ja direktiiveistä. Sopimuksesta on jätetty pois perustuslakiesitykseen sisältyneet maininnat unionin symboleista (lippu, hymni ja motto).

Valmistelun epädemokraattisuutta kuvaa se, että satojen artiklojen ja sivujen sekä kymmenien liitteiden sopimustekstejä ei edes julkaistu kokonaisuutena ennen kuin hallitusten päämiehet hyväksyivät ne.

2. Vahvistaa uusliberalismin säännöksi

Sopimuksella on tarkoitus tehdä markkinoiden ja pääomaliikkeiden vapauteen perustuvasta uusliberalistisesta politiikasta sääntö, jolle kaikki muu on alisteista. Se institutionalisoidaan määrittelemällä oikeistolaiset opit ”kilpailukykyisestä sosiaalisesta markkinataloudesta” ja markkinaehtoisen talouspolitiikan normit perustuslain kaltaiseksi normiksi.

Kun ”vapaan kilpailun” kirjaaminen perustuslain 3. artiklassa unionin tavoitteeksi herätti laajaa vastustusta, on se jätetty pois uuden sopimuksen 3. artiklasta. Sama asia on kuitenkin kirjattu muihin artikloihin. Lisäksi Lissabonissa sovittiin pöytäkirja 6, jonka mukaan ”3. artiklan mukaisiin sisämarkkinoihin kuuluu järjestelmä, jolla taataan, ettei kilpailu vääristy”.

Lisäksi sopimuksessa ”kielletään rajoitukset, jotka koskevat pääomaliikkeitä” ja annetaan unionille ”yksinomainen toimivalta sisämarkkinoiden kilpailusääntöjen vahvistamisessa”.

Sopimus vahvistaa Euroopan keskuspankin aseman demokraattisen ohjauksen ulkopuolella. Se vahvistaa myös talous- ja rahaliiton kriteerit, joissa rahamarkkinoiden vapaus ja hintavakaus syrjäyttävät työllisyyden, julkisten palvelut ja sosiaalisen Euroopan tavoitteet. EU:lle annetaan myös valta ”varmistaa” jäsenvaltioiden talous- ja sosiaalipolitiikan yhteensovittaminen näihin puitteisiin.  

3. Voimistaa yksityistämistä 

Ehdotettu sopimus antaa unionille oikeuden päättää neuvoston — eli jäsenvaltioiden hallitusten — enemmistöllä siitä, mitkä ovat julkisia palveluja ja myös siitä, mitä palveluja on pakko kilpailuttaa. 

EU saa vallan tehdä muun muassa palveluja koskevia kauppasopimuksia. Tämä koskee esimerkiksi Maailman kauppajärjestön GATS-sopimusta palvelujen vapaakaupasta.

Laajaa huolta julkisten palvelujen kohtalosta rauhoitellaan sillä, että sopimukseen liitettiin pöytäkirja 9. Sen mukaan kansallisten ja paikallisten viranomaisten ”keskeinen asema ja laaja harkintavalta” palvelujen järjestämisessä kuuluvat unionin arvoihin eikä sopimus rajoita jäsenvaltioiden valtaa järjestää ”yleistä etua koskevia, muita kuin taloudellisia palveluja”.

Viime kädessä EU-tuomioistuin ratkaisee sen, mikä tällaisen pöytäkirjan merkitys on. Joka tapauksessa on selvää, että sopimukseen kirjatut talouspolitiikan Emu-kriteerit, pääomaliikkeiden vapaus ja siihen liittyvä veronkierto rajoittavat julkisten palvelujen ja sosiaaliturvan rahoitusta.

Sopimus ja siihen liittyvä Euratom-sopimus tähtäävät myös yhteisiin energiamarkkinoihin, mikä on omiaan vahvistamaan suurten kansainvälisten energiayhtiöiden asemaa. 

4. EU:n valta ulkopolitiikassa

Uuden perussopimuksen mukaan ”unionin toimivalta yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan alalla käsittää kaikki ulkopolitiikan osa-alueet ja kaikki unionin turvallisuuteen liittyvät kysymykset, muun muassa asteittain määriteltävän puolustuspolitiikan”. Samaan artiklaan on kirjattu, että tämä politiikka on ”sopusoinnussa” Naton politiikan kanssa.

Lisäksi sopimus velvoittaa ”jäsenvaltiot tukemaan aktiivisesti ja varauksetta unionin yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa uskollisuuden ja keskinäisen yhteisvastuun hengessä ja unionin tällä alalla antamia säädöksiä noudattaen”.
EU:n yhteiseen politiikkaan sitoutuminen vie Suomelta itsenäisen ulkopolitiikan. Tämä rajoittaa esimerkiksi Suomelle tärkeiden idänsuhteiden hoitamista mahdollisissa EU:n ja Venäjän ristiriitatilanteissa.

5. Militarisoi EU:ta

Uusi sopimus merkitsee laadullista muutosta alun perin taloudelliseksi ja poliittiseksi liitoksi perustetun EU:n muuttamisessa myös sotilasliitoksi.

Jäsenvaltiot sitoutuvat keskinäisiin turvatakuisiin, muodostamaan monikansalliset taistelujoukot, lisäämään varustautumista ja kehittämään aseteollista yhteistyötä.
Sopimus ja siihen liittyvä pöytäkirja 4 merkitsevät pysyvän rakenteellisen sotilaallisen yhteistyön kehittämistä. EU:lle perustettu puolustusmateriaalivirasto ”määrittää operatiiviset vaatimukset” sille.

USA:n ja Naton oppeja seuraten EU on hyväksynyt turvallisuusstrategian, jonka mukaan se varautuu ”varhaisiin, nopeisiin ja tarvittaessa vahvoihin sotilaallisiin interventioihin” muihin maihin. Se on myös valmis ottamaan oikeuden omiin käsiin ryhtymällä näihin toimiin ilman YK:n valtuutusta.  

6. Suurten jäsenmaiden hallitusten valta kasvaa

Perussopimus laajentaa enemmistöpäätöksenteon nykyisten 35 politiikan alueen lisäksi noin 30 uudelle alueelle. Tämän jälkeen suurin osa asioista ratkaistaan EU:ssa enemmistöpäätöksin. Ne kattavat myös suurimman osan Suomen lainsäädännöstä.

Enemmistöpäätöksenteko laajenee koskemaan siviili- ja rikosoikeutta, maahanmuutto- ja pakolaispolitiikkaa, poliisiyhteistyötä, rakennerahastoja, energiapolitiikkaa, yhteistä maatalouspolitiikkaa, tekijänoikeuksia ja palveluja koskevia kauppasopimuksia. Eurooppa-neuvosto voi yksimielisellä päätöksellä laajentaa enemmistöpäätöksentekoa.

Suurten jäsenmaiden hallitusten valta kasvaa kun siirrytään ns. kaksoisenemmistöä edellyttävään päätöksentekoon. Päätöksen hyväksymiseen tarvitaan 55 % jäsenvaltioista ja 65 % unionin väestöstä. Käytännössä 3 – 4 suurinta maata saavat veto-oikeuden tässä mallissa, jonka voimaantulo siirtyi Puolan vaatimuksesta vuoteen 2014–2017.

Jatkossa kaikki jäsenvaltiot eivät saa enää paikkaa komissioon eivätkä jäsenvaltiot päätä enää itsenäisesti komissaareja. Kiertävästä puheenjohtajuudesta siirrytään 2,5 vuodeksi kerrallaan valittavaan pysyvään puheenjohtajaan. EU saa myös ulkoministerin, jota tosin kutsutaan pääsihteeriksi.

EU-parlamentin jäsenmäärä rajataan 751:een ja Suomesta valitaan enää 13 Meppiä. Parlamentin rooli vahvistuu hieman, koska sen hyväksyminen tarvitaan useammassa asiassa. Komission esitysten muuttaminen edellyttää kuitenkin sekä neuvoston että parlamentin yhteisen kannan.

Kansalaiset saavat aloiteoikeuden (vähintään miljoona EU-kansalaista), mutta se ei sido komissiota.

7.  Perusoikeudet riippuvat EU-tuomioistuimesta

Kansalaisten perusoikeudet jäävät monelta osin riippumaan EU-tuomioistuimen tulkinnoista. Perustuslakiesityksen osana ollut perusoikeusasiakirja ei sisälly enää sellaisenaan perussopimukseen. Sen todetaan kyllä olevan lainvoimainen — paitsi Britanniassa ja osin Puolassa, jotka saivat erivapauksia. Toisaalta sopimukseen liitettiin julistus 29, jonka mukaan tämä ”ei muuta unionin toimivaltaa tai tehtäviä”.

Varsinaisesta sopimuksesta on jätetty pois perustuslakiesityksen maininta, jonka mukaan EU:n lainsäädäntö on ensisijaista jäsenvaltioiden lakeihin nähden. Sama asia sanotaan nyt julistuksessa 27, jonka mukaan ”se seikka, että ensisijaisuuden periaatetta ei sisällytetä tulevaan sopimukseen, ei millään tavalla muuta sitä, että periaate on olemassa” ja että ”vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan perussopimukset ja unionin niiden nojalla antama lainsäädäntö ovat ensisijaisia jäsenvaltioiden oikeuteen nähden”.

EU:sta tulee oikeustoimihenkilö ja se liittyy Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimukseen. EU:n ja Euroopan neuvoston sopimusten suhde jää kuitenkin riippumaan EU-tuomioistuimen tulkinnoista. Siitä riippuu myös se, minkä merkityksen saa sopimukseen lisätty viittaus kuntien itsehallintoon.

8. Globaalit haasteet sivuutettu

EU-johtajien hyväksymä esitys perussopimukseksi sivuuttaa niin EU-maissa kuin maailmanlaajuisesti kärjistyvät sosiaaliset ongelmat. Se tähtää markkinoiden vapauden vahvistamiseen tilanteessa, jossa tarvitaan päinvastoin suuryhtiöiden ja pääoman vallan rajoittamista köyhyyden, työttömyyden, eriarvoisuuden, ympäristökatastrofien ja sotien ehkäisemiseksi.

Sopimus voi vielä kaatua

Uuden EU-sopimuksen läpimeno ei ole varmaa. Se voi vielä kaatua, jos kansalaiset pääsevät sanomaan siitä sanansa kansanäänestyksissä joissain
EU-maissa.

Sopimuksen hylkääminen loisi uuden tilanteen. Se asettaisi kyseenalaiseksi nykyisen politiikan perusteet. Se rohkaisisi kansalaisia ja kansalaisliikkeitä tuomaan omat tavoitteensa politiikkaan. Se voisi avata tietä toisenlaiseen Eurooppaan, jossa ihmisten ja luonnon hyvinvointia ei alisteta markkinoiden ja pääoman valtaan.