Ennen vuotta 2005 Suomessa asuva rikas suomalainen pystyi avaamaan salaisen tilin Luxemburgissa välttääkseen verojen maksamisen säästötulojen korkotuloista. Tämä ei enää ole mahdollista – kiitos EU-direktiivin. Nykyään Luxemburgin ja 21:n muun veroparatiisin viranomaiset Euroopassa ja ympäri maailmaa joko lähettävät tiedot tilivaroista EU-kansalaisen kotiviranomaisille tai tekevät niistä ennakonpidätyksen.

Yksi viime vuosien näkyvimmistä – ja ehkä myös merkittävimmistä – saavutuksista kansainvälisen veronkierron estämiseksi on EU-direktiivi säästöjen tuottamien korkojen verotuksesta (EUSTD). Direktiivi hyväksyttiin vuosituhannen alussa, yli kymmenen vuoden neuvottelujen jälkeen. Kuten odottaa saattaa, pitkittyneiden neuvottelujen jälkeen direktiivi oli melko vesittynyt, ja se sai osakseen paljon kritiikkiä sekä veronkierron vastustajilta että puolustajilta. Näyttää kuitenkin siltä, että itse direktiivin toimivuuden puutteista huolimatta se on luonut hyvän pohjan EU:n toiminnalle epäsuoran verotuksen alalla, vaikka verotus kuuluukin pääosin jäsenmaiden, eikä komission, toimivaltaan.

Veronkierron vastustajien kritiikki EUSTD:tä kohtaan kohdistuu kolmeen asiaan: Ensinnäkin OECD:n veronkiertoa vastustava aloite globaalista tiedonvaihdosta veroviranomaisten kesken pysähtyi uomiinsa, koska direktiiviin liitettiin mahdollisuus ennakkopidätykseen tiedonvaihdon sijaan. Salaisten tilien ylläpito on siis edelleen mahdollista mm. Luxemburgissa ja Jerseyssä. Toiseksi direktiivi ei ole maantieteellisesti tarpeeksi kattava, vaan sen vaikutusvallan ulkopuolelle jäivät merkittävät veroparatiisit kuten Singapore ja Hongkong. Kolmanneksi direktiivi kattaa vain yksityishenkilöjen korkotulot, eikä ota huomioon esim. hedgerahastoja eikä yhteisösijoittajia.

Kaikki yllämainitut puutteet komissio pyrkii verokomissaari Laszlo Kovacsin johdolla korjaamaan. Komissio on saanut jäsenmailta vahvan mandaatin neuvotella Hongkongin ja Singaporen liittymisestä direktiiviin. Maailman suurimpana taloutena EU:lla on huomattavat varat tehdä lehmänkauppoja kyseisten maiden kanssa. Myös edelliset EUSTD-neuvottelut 1990- ja 2000-luvuilla osoittivat, että neuvottelut veroasioissa ovat kiinteä osa EU:n laajempia talouspoliittisia suhteita. Samalla OECD ja EU saattavat kohta puhaltaa yhteen tuleen, koska EU-direktiivi vaatii siirtymistä ennakkopidätyksestä tiedonvaihtoon ensi vuosikymmenen alkupuolella. Jotkut asiantuntijat arvioivat, että mm. Luxemburg ja Sveitsi siirtyvät tiedonvaihdon piiriin mieluummin jo ennen annettua takarajaa, koska ennakkopidätysprosentti on nousemassa liian korkeaksi.

Yhteisösijoittajien, hedgerahastojen ja muiden trustien saattaminen tehokkaammin verosääntelyn alaisiksi liittyy jo laajempaan keskusteluun kuin vain EUSTD:n ongelmien korjaamiseen. Ranskan presidentti Sarkozy ja Saksan liittokansleri Merkel ovat löytäneet yhteisen sävelen tahdossaan säädellä hedgerahastoja. He ovat puhuneet tarpeesta saattaa maailmantalous läpinäkyvämmäksi, mikä vaikuttaa vahvimmalta mahdolliselta argumentilta, koska se myötäilee liberaalikapitalismin (teoreettisia) periaatteita.

Vaikka EU:lla on mielenkiintoiset mahdollisuudet toimia alalla, joka ei varsinaisesti kuulu sille, EU:n toimintakykyyn on syytä suhtautua realistisesti. Neuvottelut Hongkongin ja Singaporen kanssa saattavat epäonnistua. Lisäksi ennakonpidätysmahdollisuutta hyödyntävät EU:n ulkopuoliset veroparatiisit, merkittävämpänä Sveitsi, saattavat kieltäytyä tiedonvaihtoon siirtymisestä. Tällöin koko EUSTD vaarantuu. On päivänselvää, että Iso-Britannia ja erityisesti Yhdysvallat, joiden finanssikeskukset ovat globaalien rahavirtojen keskiössä aivan eri tavalla kuin Pariisi ja Frankfurt, tulevat vastustamaan yhteisösijoittajien tuomista EUSTD:n tyyppisen direktiivin puitteisiin.

EU:n vahvuus on kuitenkin aina ollut sen kyvyssä saavuttaa kompromisseja. Vaikka globaalin talouden sääntely ja demokratisointi eivät monien mielestä sovellu kompromissien areenaksi, kompromissit ovat EU:lle ainut tapa edetä. EU voi murtaa vahvimpien finanssikeskusten – Lontoon, New Yorkin ja Sveitsin – haluttomuuden osallistua läpinäkyvyysargumenttien, taloudellisten kompromissien ja lehmänkauppojen avulla.

Adrian Solitander

kirjoittaja on kirjoittanut pro gradu -työnsä EUSTD:n neuvotteluista