Document Actions
Johan Galtung, Hakan Wiberg ja Jan Öberg: Ahtisaaren Kosovo-suunnitelma epäoikeudenmukainen ja haitallinen rauhalle
Helmikuusta asti on alla oleva artikkeli kiertänyt monissa päivälehdissä, mutta vain ruotsalainen Aftonbladet ja tanskalainen Jyllands-Posten ovat julkaisseet sen. Sitä on tarjottu – vuoronperään – seuraaville lehdille, joista valtaosa ei edes vastannut ja loput torjuivat sen: The Guardian (Comment is Free ja Features –toimituksille), The Wall Street Journal (vastineena Kosovon itsenäisyyttä tukevaan lukijakirjeeseen), The Sunday Telegraph, The Washington Post, New York Times, International Herald Tribune, Politiken ja Berlingske Tidende (Tanska) sekä Dagens Nyheter (Ruotsi). Minkä arvelette olevan syynä siihen, ettei yksikään näistä arvostetuista julkaisuista osoittanut pienintäkään kiinnostusta artikkelia kohtaan? a) Se on huonosti kirjoitettu. b) Kirjoittajat eivät tiedä mistä puhuvat. c) Kirjoittajat katsovat, että on olemassa muitakin vaihtoehtoja kuin voimakkaiden länsivaltojen (joista osa pommitti Serbiaa ja Kosovoa 1999) ehdottama. d) Lehtien päätoimittajat eivät usko, että Kosovon kysymys olisi tai tulisi olemaan tärkeä. e) Artikkeli on kriittinen median roolia kohtaan konfliktin käsittelyssä. f) Päätoimittajat ovat ylityöllistettyjä ja lukevat vain osan tarjotuista artikkeleista, ja valitsevat usein tunnettujen tekijöiden ja valtaa pitävien näkökulmat. g) Jos tämän kaltaiset mielipiteet alkavat levitä, ihmiset voisivat kysellä oliko Naton pommituksissa järkeä. h) Jokainen tietää, että Kosovon tapaus on poikkeus maailmanpolitiikassa. Itsenäisyydelle ei ole vaihtoehtoja ja siksi keskusteluun ei ole aihetta. i) Artikkelissa ei sanota mitään, mitä ei olisi sanottu jo tuhansissa muissa Kosovoa käsittelevissä artikkeleissa. j) Muita syitä? Otamme mielellään vastaan mielipiteitänne, ei ainoastaan artikkelista vaan myös siitä miten vapaa lehdistö käsittelee mielestänne konfliktia, sotaa ja rauhaa.
Länsimaailmassa on vapaa lehdistö, ja sillä voi olla monia eri mielipiteitä. Miksi Kosovon tarina on kuitenkin säilynyt niin yksiviivaisena viimeisen 15 vuoden ajan? Ja miksi Martti Ahtisaaren niin sanottu välitysesitys Kosovon tulevasta asemasta – ja sitä koskeva kirjoittelu - on niin puolueellista ja epäobjektiivista?
Objektiiviseen uutisointiin pitäisi ottaa mukaan serbien, romanien ja muiden Kosovon vähemmistöjen mielipiteet eikä ainoastaan albaanienemmistön kanta.
On totta, että Milosevicin Serbia sorti armotta Kosovon albaaneja. Toinen puoli kolikkoa on se, että Kosovon albaanit ovat olleet äärimmäisen kansallismielisiä ja irtaantumista kannattavia niistä ajoista lähtien, jolloin he olivat yhteistyössä Mussolinin kanssa. Kun Tito antoi heille vuonna 1974 autonomian, jollaista tuskin muut vähemmistöt olivat koskaan nauttineet, monet serbit näkivät sen serbien vastaisena toimena, jolla palkittiin albaanien samana vuonna syntynyt kapina. Voidaan myös sanoa, että on jaloa välittää vähemmistön oikeuksista, mutta kansainvälinen yhteisö ei ole koskaan välittänyt yhtä lailla sorrettujen serbisiviilien asemasta Kroatiassa, Bosniassa tai Kosovossa.
On totta, että Serbialla on paljon sotilaallista voimaa ja poliisivoimia. Raporteissa jätetään kuitenkin jatkuvasti mainitsematta, että Kosovon albaanien melko onnistunut väkivallaton vastarinta tuhottiin, kun Yhdysvallat ja Saksa alkoivat vuodesta 1993 lähtien salaa aseistaa Kosovon albaanien äärivoimia. Näin syntyi KLA, Kosovon vapautusarmeija, väkivallattoman johtajan, Ibrahim Rugovan, selän takana.
On todellakin ymmärrettävää, että johtavat serbit tulisi viedä sotarikostuomioistuimen eteen. Raporteissa ei kuitenkaan kerrota, että Kosovon nykyinen pääministeri, Agin Ceku, oli Kroatian armeijan komentaja Medakin taskun operaatiossa vuonna 1993, jossa jokainen ihminen ja eläin tapettiin. Hän osallistui myös noin 200 000 Serbian kansalaisen häätämiseen Kroatiasta vuonna 1995. Ceku oli KLA:n johtaja eikä Nato riisunut aseista KLA:ta. Maailma sulki silmänsä, kun 200 000 Kosovon serbiä ajettiin pois kotoaan; sitten KLA synnytti väkivaltaa Etelä-Serbiassa ja sodan Makedoniassa.
On totta, että noin 800 000 albaania pakeni Kosovosta vuonna 1999. He pakenivat koska a) serbijoukkojen ja KLA:n 20 000 hyvin varustetun miehen välillä raivosi sota, b) aseistetut serbit ajoivat heitä pois, ja c) Nato pommitti maata 78 päivän ajan. Presidentti Clintonin peruste pommituksille - että Milosevicilla oli Hitlerin tapainen suunnitelma karkottaa 1,5 miljoonaa albanialaista – on jäänyt vaille todisteita. Useimmat tiedotusvälineet vahvistivat kyseistä psykologista sotamanipulaatiota.
Kosovon albaanit palasivat, serbit eivät. Siksi Euroopan suurin pakolaisongelma on Serbiassa. Se on mammuttimainen fiasko ja moraalinen tappio YK:lle, EU:lle, Natolle ja ETYJ:lle – Kosovon hallitsijoille – että ne eivät ole kyenneet luomaan otollisia olosuhteista serbien, romanien ja muiden vähemmistöjen oikeutetulle paluumuutolle.
On totta, että Kosovon albaanit ovat kärsineet. Mutta jos väittää tämän kärsimyksen tarkoittavan sitä että a) Serbia on menettänyt maakunnan hallinnan lopullisesti (hallinta on todennettu YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmassa 1244) ja b) että Kosovosta pitää siksi tulla toinen itsenäinen albaanivaltio Euroopassa, silloin luodaan vaarallista poikkeuskäytäntöä.
Miten sitten pitäisi suhtautua kärsimyksiin Tiibetissä, Tšetšeniassa, Kurdistanissa, Palestiinassa, Abhasiassa, Etelä-Ossetiassa, Tamil Eelamissa, baskimaakunnassa, Pohjois-Irlannissa, Pohjois-Kyproksella, Srpskan tasavallassa jne.? Pitäisikö niistä kaikista tulla itsenäisiä Naton pommien ja niitä seuraavien Ahtisaaren ”välitystaikojen” avulla?
Serbian tapaus on tässä suhteessa erityisen kummallinen. Vuonna 2000 Serbian monikansallinen väestö syrjäytti väkivallattomasti sodanaikaisen johtajansa, Milosevicin. Kroaatit, muslimit ja albaanit juhlivat yhä sodanaikaisia johtajiaan. Kosovon nykyiset johtajat olivat vallassa jo sodan aikana, ja meidän täytyy olla täysin varmoja, että he eivät ole sotarikollisia tai mafian jäseniä, ennen kuin palkitsemme heidät itsenäisellä valtiolla.
Ahtisaaren esitys on tilaustyönä tehtyä voimapolitiikkaa, josta puuttuu täysin ammattimaisen välittäjätoiminnan ja konfliktinratkaisun piirteet. Se on pitkän ajan seuraus muutamasta tosiseikasta: kansainvälinen yhteisö ei koskaan ymmärtänyt Jugoslavian kompleksista valtiota; se ei lähtenyt välittämään rauhanomaista ratkaisua 1990-luvun alkupuolella, jolloin sellainen oli vielä mahdollista; se ei koskaan käyttänyt samoja periaatteita samanlaisten ongelmien ratkaisuun; se uskoi rauhan tulevan kun ylenkatsotaan yhtä osapuolta, pommitetaan kiistanalainen alue tyhjäksi ja vallataan se.
Itsenäisen Kosovo kannattajien olisi pitänyt käyttää luovuutta ja empatiaa. Kuvitelkaa, jos Ahtisaari olisi tarjonnut Serbialle vaikkapa taloudellisia korvauksia pommituksista ja taloussaarrosta, maksua Kosovon irrottamisesta Serbiasta, vuokraa Yhdysvaltain jättimäisestä Bondsteelin tukikohdasta sekä serbien ja albaanien yhteisiä rajapartioita.
Kuvitelkaa, jos hän olisi ehdottanut neuvotteluja autonomian myöntämisestä Kosovon pohjoisosien serbivaltaisille alueille ja avannut neuvottelut Serbian ja Kosovon pikaisesta liittymisestä EU:hun. Kuvitelkaa, jos Ahtisaari olisi kieltänyt Kosovon sodanaikaisilta johtajilta heidän haluamansa valtavan armeijan, sillä se tulee horjuttamaan rauhaa alueella sekä uhkaamaan Serbiaa ja muita naapureita.
Ennen kuin syytetään serbejä ja Serbiaa siitä, että he vastustavat Ahtisaaren ja lännen politiikkaa, voi yrittää löytää itsenäisen valtion, jonka rauhanaikaiset johtajat eivät protestoisi moista ylimielisyyttä vastaan. Ahtisaaren suunnitelma on epäoikeudenmukainen, epä-älyllinen ja toteuttamiskelvoton. Se on länsimaiden lyhtyaikaisten etujen poliittinen välinen, joka luo epävakautta, inhimillistä kurjuutta ja hyvin todennäköisesti myös väkivaltaa.
11. toukokuuta 2007
Johan Galtung, Hakan Wiberg ja Jan Öberg
Kirjoittajat ovat TFF:n asiantuntijoita, ja jokainen heistä on
seurannut entisen Jugoslavian alueen konflikteja yli 30 vuoden ajan.
Alkuperäinen artikkeli osoitteessa
http://www.transnational.org/Area_YU/2007/Ga-Ob-Wi_AhtisaariKosovo.html
Käännös Jorma Penttinen
Kosovon sota
Kirjoittajille teksi mieli sanoa: Kyllä kai te jo nyt tiedätte! Vai etteko tunne yhtään serbiä, luette vain lehtiä ja virallisia selontekoja? Tämä tarina on paljon pahempi! Pystyykö lempeitä kirjoittajia kuten e.m. herrat edes käsittelemään tätä sotaa joutumasta pois poliittisesta yleisväriltänsä?!
Tosin heidän juttunsa keskittyy Kosovon asemaan ja Ahtisaaren suunnitelmaan. Siinä ohella he kuitenkin ilmaisevat väärinkäsityksiä, ja tässä on syy miksi he eivät koskaan voivat olla täysin oikeassa. Perusteet on oltava justiinsa kohdalleen jotta jatkopäättely myös osuisi oikeaan. Vaikka olisikin selvännäkijä ja tietää kaiken ei tästä aiheesta päästä kuitenkaan lehtiin! Selittäkää se! Päättelyn kulmakivena tulisi olla voimakaan tarkoituksenhakuisuuden tunnustaminen ja tunnistaminen joidenkin suurten toimijien taholta. Jatkeeksi tulee ylimielinen ja maailman pienistä kansoista piittaamaton propaganda-anti josta tähän konfliktiin nähden kaiketi ei ikinä luovuteta. Alue oli ”katsottu” jo koko sodanjälkeisenä aikana, ja Neuvostoliiton romahduttua oli hankeet vesiväylistä, teistä, ja kaasu- sekä öljyputkista, jo pitkälle. Berlinistä Baghdadiin… Saksa tuki heti Kroaatian tahtoa irtautua Jugoslaviasta. Serbiaa ympäröi tahtoja jotka eivät halunneet pitää Jugoslaviaa koossa. Niistä kroaatit ja kosovonalbaanit olivat olleet Hitlerin liittolaisia Saksan hyökätessä Serbiaan 1941. Täten heille ovat myös leimallisia kansallissosialistiset atteet ja he pystyttivät maailmansodan aikana keskitysleirejä ja auttoivat saksalaisia serbien vangitsemisessa ja tappamisessa. Alkaen noin 1990 äärikansalliset ustasakroaatit virtasivat Jugoslaviaan ja auttoivat serbien karkoittamisessa Kroatiasta. Tässä on tämän sodan ensimmäisiä sotarikoksia ja ne antavat myös viitteen seuraavista. ”On todellakin ymmärrettävää, että johtavat serbit tulisi viedä sotarikostuomioistuimen eteen.” (??) Herrat sulkevat kokonaan silmänsä siitä että koko tarina serbien sotarikoksista sekä serbien toimittamasta kansanmurhasta keksittiin huolimattomassa propagandatoimistossa sodan alussa. Tarinaa autettiin modernin sodankäynnin kikoilla kuten luomalla n.s. ”staged acts” (Racack, Sarajevon torin granaatit) ja valehtelemisella. Onko esimerkiksi totta, että Milosevicin Serbia sorti armotta Kosovon albaaneja? Serbian (Jugoslavian) armeija vetäytyi Kosovosta käskystä heti alkuun. Sen jälkeen sitä syytettiin propagandamielessä kyllä mobilisoinnista rajalla minkä kenraali Pavkovic kielsi. Hänet erotettiin kuitenkin varmuuden vuoksi. Serbia yritti kaikessa noudattaa YK: vaatimuksia ja tekikin sen. Kosovon albaanien tiivis klaaniyhteisö ja läheisyys Albaniaan aikaansai yhteispako sodan levottomuuksista. Muista pakolaisista saisi toki myös puhua. Löytyi ihmisiä jotka olivat paenneet Srebrenicasta Saksaan mutta joutuvat ”tapettujen listaan” ja joiden kohtaloa käytetään Karadzicin oikeudenkäynnissä. Kiinnilyöty luku 7000 käytetään armottomasti propagandan kulmakivenä. Silti YK:n tutkimusryhmä Srebrenican valtauksen jälkeen löysi vain 460 kaatunutta musliimisotilasta. Kun oli juonittu Milosevicia pois – erinomainen ja tässä tilanteessa vastuuntuntoinen johtaja! - ja pystytetty USA:n toimesta häntä varten poliittinen tuomioistuin Haagissa, päättänyt pommittaa Serbiaa, ja ottaa Kosovo, olikin jo kaikki mitä tästä sodasta voitiin hyöytyä vedetty niin pitkälle kuin mahdollista. On kuitenkin yksi mutta. Kosovo ei ole joku maatilkku, mikä tahansa! Tämä on tulenarka juttu. Täällä ei järkeillä. Kosovon ”arvo” serbeille riippuu sen merkityksestä alusta asti: Ensin imperumin keskuksena keskiajalla 300 – 1400-luvuilla, sitten satoja vuosia serbian autonomian kallisarvoinen keskuspaikka Osmaanien alla (mikä mahdollisti serbialaisen kansallisuustunteen ja identiteetin säilymistä), ja vieläkin patriarkkien tyyssija, kirkkojen ja luostarien pyhä paikka. Legendojen ja itsetunnon maa..! Kun albaanit ovat sekularisoituneita musliimeja, serbit ovat sen sijaan hartaita ortodokseja jonka patriarkka, Pavle, ylläpiti sujuvat suhteet kommunistiseen valtioon. ”Vuonna 2000 Serbian monikansallinen väestö syrjäytti väkivallattomasti sodanaikaisen johtajansa, Milosevicin.” Serbit eivät ”syrjäyttäneet” Milosevicin. Heidät pakoitettiin tähän boikotein ja uhkauksin. Milosevic oli kansallisen taistelun symboli jonka hautaustilaisuus keräsi ihmisiä kaukaa yhteisen surun ja kunnioituksen osoitukseen. ”Kroaatit, muslimit ja albaanit juhlivat yhä sodanaikaisia johtajiaan”. - Tämä puuttuva itsekritiikki on outoa, kun heissä ilmeni selviä natsistisia vivahteita! ”Ahtisaaren esitys on tilaustyönä tehtyä voimapolitiikkaa, josta puuttuu täysin ammattimaisen välittäjätoiminnan ja konfliktinratkaisun piirteet.” En tiedä onko syytä syyllistää Ahtisaarta sen enemmän kuin muita aavistamattomampia kätyreitä, kuten Albrightiä, Halosta tai Anna Lindhiä. Sen sijaan Tony Blairia, CIA:ta, tai Schröderia voisi katsoa saumoihin. On totta että kansainväliseltä yhteisöltä puuttui tietoa alueen asioista suoraltaan, mutta kyllä Saksa tiesi. Se päätti vain alusta manipuloida sodan kulkua ja pitää tiedot ominaan. Mikä Reagan oli aloittanut jo 80-luvulla, eli kroattien ja kosovoalbaanien aseistamisen, kouluttamisen ja tukemisen, sitä ei Ahtisaari olisi voinut enää katkaista. Kosovon ottaminen ei ole Ahtisaaren suunnitelma. Hän on vain ikäänkuin NATO:n ja EU:n puhetorvena tässä. Se on kovaa politiikkaa. Ollaan rauniotettu sebian psyykkettä, sen autenttisen sosialisminsa taloudellista järjestelmää , ja - osana suurvaltapolitiikkaa - kajottu sen aluelliseen integriteettiin. On syljetty päälle tuon eriskummallisen tuomioistuimen avulla jonne viattomia sotaan ei millään tavalla sekaantuneita virkamiehiä on laittomasti kidnapattu. Kai USA:ta saatu niin vaivattomasti mukaan sen ohjelmallisen kommunistivihan takia joka näkee punaista vaikkapa hartaan ortodoksisen pitkälti agraarisen yhteisön työläisten ”self-managment”-järjestelmässä.
Kosovon sota
Kirjoittajille teksi mieli sanoa: Kyllä kai te jo nyt tiedätte! Vai etteko tunne yhtään serbiä, luette vain lehtiä ja virallisia selontekoja? Tämä tarina on paljon pahempi! Pystyykö lempeitä kirjoittajia kuten e.m. herrat edes käsittelemään tätä sotaa joutumasta pois poliittisesta yleisväriltänsä?!
Tosin heidän juttunsa keskittyy Kosovon asemaan ja Ahtisaaren suunnitelmaan. Siinä ohella he kuitenkin ilmaisevat väärinkäsityksiä, ja tässä on syy miksi he eivät koskaan voivat olla täysin oikeassa. Perusteet on oltava justiinsa kohdalleen jotta jatkopäättely myös osuisi oikeaan. Vaikka olisikin selvännäkijä ja tietää kaiken ei tästä aiheesta päästä kuitenkaan lehtiin! Selittäkää se! Päättelyn kulmakivena tulisi olla voimakaan tarkoituksenhakuisuuden tunnustaminen ja tunnistaminen joidenkin suurten toimijien taholta. Jatkeeksi tulee ylimielinen ja maailman pienistä kansoista piittaamaton propaganda-anti josta tähän konfliktiin nähden kaiketi ei ikinä luovuteta. Alue oli ”katsottu” jo koko sodanjälkeisenä aikana, ja Neuvostoliiton romahduttua oli hankeet vesiväylistä, teistä, ja kaasu- sekä öljyputkista, jo pitkälle. Berlinistä Baghdadiin… Saksa tuki heti Kroaatian tahtoa irtautua Jugoslaviasta. Serbiaa ympäröi tahtoja jotka eivät halunneet pitää Jugoslaviaa koossa. Niistä kroaatit ja kosovonalbaanit olivat olleet Hitlerin liittolaisia Saksan hyökätessä Serbiaan 1941. Täten heille ovat myös leimallisia kansallissosialistiset atteet ja he pystyttivät maailmansodan aikana keskitysleirejä ja auttoivat saksalaisia serbien vangitsemisessa ja tappamisessa. Alkaen noin 1990 äärikansalliset ustasakroaatit virtasivat Jugoslaviaan ja auttoivat serbien karkoittamisessa Kroatiasta. Tässä on tämän sodan ensimmäisiä sotarikoksia ja ne antavat myös viitteen seuraavista. ”On todellakin ymmärrettävää, että johtavat serbit tulisi viedä sotarikostuomioistuimen eteen.” (??) Herrat sulkevat kokonaan silmänsä siitä että koko tarina serbien sotarikoksista sekä serbien toimittamasta kansanmurhasta keksittiin huolimattomassa propagandatoimistossa sodan alussa. Tarinaa autettiin modernin sodankäynnin kikoilla kuten luomalla n.s. ”staged acts” (Racack, Sarajevon torin granaatit) ja valehtelemisella. Onko esimerkiksi totta, että Milosevicin Serbia sorti armotta Kosovon albaaneja? Serbian (Jugoslavian) armeija vetäytyi Kosovosta käskystä heti alkuun. Sen jälkeen sitä syytettiin propagandamielessä kyllä mobilisoinnista rajalla minkä kenraali Pavkovic kielsi. Hänet erotettiin kuitenkin varmuuden vuoksi. Serbia yritti kaikessa noudattaa YK: vaatimuksia ja tekikin sen. Kosovon albaanien tiivis klaaniyhteisö ja läheisyys Albaniaan aikaansai yhteispako sodan levottomuuksista. Muista pakolaisista saisi toki myös puhua. Löytyi ihmisiä jotka olivat paenneet Srebrenicasta Saksaan mutta joutuvat ”tapettujen listaan” ja joiden kohtaloa käytetään Karadzicin oikeudenkäynnissä. Kiinnilyöty luku 7000 käytetään armottomasti propagandan kulmakivenä. Silti YK:n tutkimusryhmä Srebrenican valtauksen jälkeen löysi vain 460 kaatunutta musliimisotilasta. Kun oli juonittu Milosevicia pois – erinomainen ja tässä tilanteessa vastuuntuntoinen johtaja! - ja pystytetty USA:n toimesta häntä varten poliittinen tuomioistuin Haagissa, päättänyt pommittaa Serbiaa, ja ottaa Kosovo, olikin jo kaikki mitä tästä sodasta voitiin hyöytyä vedetty niin pitkälle kuin mahdollista. On kuitenkin yksi mutta. Kosovo ei ole joku maatilkku, mikä tahansa! Tämä on tulenarka juttu. Täällä ei järkeillä. Kosovon ”arvo” serbeille riippuu sen merkityksestä alusta asti: Ensin imperumin keskuksena keskiajalla 300 – 1400-luvuilla, sitten satoja vuosia serbian autonomian kallisarvoinen keskuspaikka Osmaanien alla (mikä mahdollisti serbialaisen kansallisuustunteen ja identiteetin säilymistä), ja vieläkin patriarkkien tyyssija, kirkkojen ja luostarien pyhä paikka. Legendojen ja itsetunnon maa..! Kun albaanit ovat sekularisoituneita musliimeja, serbit ovat sen sijaan hartaita ortodokseja jonka patriarkka, Pavle, ylläpiti sujuvat suhteet kommunistiseen valtioon. ”Vuonna 2000 Serbian monikansallinen väestö syrjäytti väkivallattomasti sodanaikaisen johtajansa, Milosevicin.” Serbit eivät ”syrjäyttäneet” Milosevicin. Heidät pakoitettiin tähän boikotein ja uhkauksin. Milosevic oli kansallisen taistelun symboli jonka hautaustilaisuus keräsi ihmisiä kaukaa yhteisen surun ja kunnioituksen osoitukseen. ”Kroaatit, muslimit ja albaanit juhlivat yhä sodanaikaisia johtajiaan”. - Tämä puuttuva itsekritiikki on outoa, kun heissä ilmeni selviä natsistisia vivahteita! ”Ahtisaaren esitys on tilaustyönä tehtyä voimapolitiikkaa, josta puuttuu täysin ammattimaisen välittäjätoiminnan ja konfliktinratkaisun piirteet.” En tiedä onko syytä syyllistää Ahtisaarta sen enemmän kuin muita aavistamattomampia kätyreitä, kuten Albrightiä, Halosta tai Anna Lindhiä. Sen sijaan Tony Blairia, CIA:ta, tai Schröderia voisi katsoa saumoihin. On totta että kansainväliseltä yhteisöltä puuttui tietoa alueen asioista suoraltaan, mutta kyllä Saksa tiesi. Se päätti vain alusta manipuloida sodan kulkua ja pitää tiedot ominaan. Mikä Reagan oli aloittanut jo 80-luvulla, eli kroattien ja kosovoalbaanien aseistamisen, kouluttamisen ja tukemisen, sitä ei Ahtisaari olisi voinut enää katkaista. Kosovon ottaminen ei ole Ahtisaaren suunnitelma. Hän on vain ikäänkuin NATO:n ja EU:n puhetorvena tässä. Se on kovaa politiikkaa. Ollaan rauniotettu sebian psyykkettä, sen autenttisen sosialisminsa taloudellista järjestelmää , ja - osana suurvaltapolitiikkaa - kajottu sen aluelliseen integriteettiin. On syljetty päälle tuon eriskummallisen tuomioistuimen avulla jonne viattomia sotaan ei millään tavalla sekaantuneita virkamiehiä on laittomasti kidnapattu. Kai USA:ta saatu niin vaivattomasti mukaan sen ohjelmallisen kommunistivihan takia joka näkee punaista vaikkapa hartaan ortodoksisen pitkälti agraarisen yhteisön työläisten ”self-managment”-järjestelmässä.