Mikael Böök: Vastustaako Attac Euroopan unionia?
Mikael Böök pohtii puheenvuorossaan, vastustaako Attac Euroopan unionia tai pitäisikö sen vastustaa. Lahden EU-kokouksen ja mielenosoitusten jälkimainingeissa Böök toteaa, että Suomeen tarvittaisiin enemmän EU-myönteisyyttä.
Lahden EU-kokouksen aikana järjestetyistä mielenosoituksista monille taisi jäädä se kuva, että Attac ja VEU (Vaihtoehto EU:lle Tiedotuskeskus) ovat yhtä mieltä Euroopan yhdentymisestä.
Näin ei ole. VEU:n kanta Euroopan Unioniin ja Suomen EU-jäsenyyteen on käsittääkseni selkeästi kielteinen. Sen sijaan Attac ei ole ottanut kantaa Suomen EU-jäsenyyteen eikä myöskään EU:n olemassaoloon sinänsä. Suomen Attacin jäsenten ei myöskään tarvitse olla yhtä mieltä EU-jäsenyyttä ja EU:n olemassaoloa koskevista kysymyksistä.
Mikäli Suomen Attac ilmoittaisi ykskantaan, että Suomen tulee erota EU:sta ja että itse EU:kin pitäisi lakkauttaa, allekirjoittanut eroaisi Suomen Attacista. Kannatan Suomen EU-jäsenyyttä, EU:n olemassaoloa ja EU:n kehittämistä alkuperäisten, federalististen, aatteiden pohjalta.
Tästä huolimatta en kuitenkaan hyväksyisi EU:lle viime vuosina tyrkytettyä perustuslaillista sopimusta, jonka henki on uusliberalistinen ja joka sitoisi EU:n entistä kiinteämmin NATO:on ja Yhdysvaltojen imperialismiin.
Mielestäni Suomen Attacin tulisi nyt tavalla tai toisella tehdä selväksi ensinnäkin itselleen ja mahdollisesti myös muille (mikä ei tule olemaan helppoa), että sen tavoitteisiin ei kuulu EU:n vastustaminen eikä Suomen EU-jäsenyyden purkaminen.
Vastustajasta kriitikoksi
Hesarin toimittaja Mikko Paakkanen raportoi Lahden EU-mielenosoituksesta (21.10.2006): "Iltapäivällä alkoi paikalle tulla enemmän väkeä, kun Lahden Attacin vetämä, EU:ta vastustanut verkosto ryhtyi pystyttämään esiintymislavaa ja makkaranpaistokojua Karjalan palauttajien telttakatosten viereen." Hesarin artikkeliin kuuluvassa faktaruudussa sanotaan toisaalta näin: "Lähes yhtä paljon väkeä kokosi Attac-liikkeen organisoima mielenosoitus, johon osallistui useita järjestöjä. Sen teema oli EU-kriittinen."
Niin olikin, mutta EU-kriittisyys ei ole sama asia kuin EU-vastaisuus. Media leimasi Attacin alkuvuosina globalisaation vastustajaksi, vaikka suuri osa järjestön kannattajista tuskin vastustaa globalisaatiota sinänsä, vaan ainoastaan nykyistä, pankkiirien ja suuryhtiöiden johtamaa globalisaatioprosessia. (Attac erityisesti finanssiglobalisaatiota.)
Globalisaatio on kuitenkin pelkkä käsite, joka pyrkii kuvaamaan jotakin olennaista nykymaailman kehityksestä, kun taas EU on olemassa oleva valtiollinen rakenne, monimutkainen eurooppalainen instituutio. On totta, ettei EU ole yhtä vakiintunut valtiona kuin Yhdysvallat, saatikka Suomi. Voi jopa olla, että EU joskus hajoaa niin kuin Neuvostoliitto hajosi. Vuonna 2006 EU:n vastustaminen sinänsä on kuitenkin hyvin pitkälle menevä poliittinen kanta.
Tarvitsemme EU-myönteisyyttä
Esimerkiksi Italiassa, jossa toisen maailmansodan aikana kehittyi voimakas fasisminvastainen vastarintaliike, ja jonka kansa oli saanut kokea myös ensimmäisen maailmansodan kauhut, EU-aatteella, toisin sanoen eurooppalaisella federalismilla, on paljon voimakkaampi jalansija kuin Suomessa. Niinpä Italian kansalle, ja myös Italian kommunisteille, sosialisteille, sosiaalidemokraateille ja ay-liikkeen aktivisteille, Euroopan poliittinen ja taloudellinen yhdentyminen on alusta alkaen ollut myönteinen asia.
Suomen kansan historialliset kokemukset ovat, kuten tiedämme, näissä suhteissa varsin erilaiset kuin italialaisten. Täällä ei olla ehkä vieläkään ymmärretty, että EU on periaatteessa edistyksellinen ja kannatettava projekti.
Suomi on viety EU:hun lähinnä sosiaalidemokraattien johdolla. Mutta tuo alkuperäinen eurooppalainen federalismi, josta minä edellä olen puhunut, ei koskaan saanut jalansijaa Suomessa eikä se ole vieläkään kunnolla rantautunut Suomeen. Onko Paavo Lipponen federalisti? Veikkaanpa, että hän kiertäisi tämän kysymyksen. Sama koskee muuten Ruotsin Göran Perssonia - Tony Blairista puhumattakaan.
Voi kyllä todeta, että demarit ja muut hallituspuolueet ovat yrittäneet sopeuttaa Suomea EU:hun.
Ongelma on siinä, että EU:ta ei ole kehitetty Altiero Spinellin (1907-1986) federalististen periaatteiden vaan Jean Monnet'n (1888-1979) funktionalististen periaatteiden pohjalta. Niinpä esimerkiksi EU-parlamentilla ei ole niitä laajoja valtuuksia, jotka sille kuuluisivat eurooppalaisessa liittovaltiossa. EU:ta kehitetään hallitusten välisen diplomatian ja teknokraattisen komission kautta. Komissio ei ole poliittisesti vastuussa juuri kenellekään - paitsi todelliselle toimeksiantajalleen ja linjanvetäjälleen eli ylikansalliselle kapitalismille, toisin sanoen pankkiireille ja suuryhtiöille. Tästä seuraa muun muassa EU:n kuuluisa demokratiavaje.
Täällä Suomessa tarvitaan epäilemättä EU-kriittisyyttä. Lisäksi tarvittaisiin myös nykyistä enemmän EU-myönteisyyttä ja rohkeutta puuttua EU:n kehitykseen.
Mikael Böök
Aidon avoimuuden puolesta
"Itse toivon tässä asiassa aidosti avoimuutta kaikilta Attacin jäseniltä: EU:ta pitää saada kritisoida, EU:ta pitää saada kehua, sitä pitää saada hävetä, siitä pitää saada olla ylpeä (ja vaikka kaikkea tätä samanaikaisesti). (...) Esimerkiksi juuri tämä EU-verkkoportaali tavoittelee koko keskustelun kirjoa: sanan on tarkoitus olla vapaa." (Hanna Kuusela puheenjohtaja, Attac ry)
Hanna Kuuselan keskustelupuheenvuoro, josta edellä on vain lyhyt katkelma, on varsin hedelmällinen ja kannatettava. Henkilökohtaisesti yhdyn täysin hänen ajatuksiinsa.
Käytän tilaisuutta kiittääkseni ja onnitellakseni Suomen Attacia tämän keskustelufoorumin avaamisesta. Toivon osaltani, että keskustelu on vapaata ja esitettävät mielipiteet mahdollisimman hyvin perusteltuja. Attacin keskustelufoorumilla on ainutlaatuinen mahdollisuus edistää aidosti sellaista olennaisia asioita käsittelevää suomalaista debattia, jolla valitettavasti toistaiseksi on melko vaatimattomat perinteet.
EU:ta pitää saada arvostella
Se miksi kansalaiset eivät koe EU:ta omakseen on selvää. Sen päätöksen teko toimii kaukana kansalaisista ja siinä ei huomioida kansalaisten /kansalais- järjestöjen mielipiteitä. Jos niin ylikansallinen toiminta vielä voi jatkaa pitkään niin tulokset ovat sen mukaisia.
Kansalisvaltioiden oikeuteen toimia kuolee. Olen myös kuullut sanottavan ettei kansallisvaltioita enään tarvita tai itsenäisyyttä, koska meillä on EU ? Kysymys kuuluukin: Mitä me teemme uudella Neuvostoliitolla eli nyt Eurostoliitolla, jonka tavoite on aina vain lisää rajata kansalaisten toimintaa ihan arjen asioissa ?
Vastaus on: Emme mitään eli alas koko EU:n mädänneisyys ja tilalle ETA:n Euroopan Talousalueen, ETYJ:n ja YK:n arvojen pohjalta muodostuva yhteis- työ. Hyvä syy vastustaa EU:ta ja sen ylimielistä tapaa toimia ! Moniarvoisen yhteiskunnan kehittymisen este on EU:n linja joka rajaa avoimen keskus- telun. Meille luvattiin EU:hun liittymisen aikoihin, että avoimuus keskusteluun lisääntyy ja päätökset EU:ssa ovat avoimia niitä voi siis saada lukea, mutta kuinkas kävikään. Joulukuun alussa Ma 11.12.2006 klo 20.00 YLE TV1 tuli ohjelma MOT jossa haastateltiin useita Meppejä ja ohjemassa selvisi etteivät hekään saa kaikkea Europarlamentin papereita käsiinsä, joita he tarvitsevat että voisivat äänestää tärkeistä asioista.
Se kertoo jo paljon siitä miten epäonnistunut koko EU todella on. Saati sitten meillä eduskunnassa ei kaikesta ole kerrottu kansanedustajille kun he äänestävät ernäisistä asioista.
Nouse pois uppoavasta laivasta Mikael Böök, vaihtoehto vie eteenpäin ja EU taaksepäin. Lue myös enemmän kansalaisten kommentteja niin tiedät totuuden.
Jan Finskas
Itsenäisyyspuolue
Tarvitaan kriittisyyttä - ja tietoa
"Täällä Suomessa tarvitaan epäilemättä EU-kriittisyyttä." (Mikael Böök)
Mikael Böök on epäilemättä oikeassa. Suomessa tarvitaan (1) EU-kriittisyyttä. Entä tarvitaanko jotakin muuta? Mielestäni meillä tarvitaan lisäksi seuraavia asioita: (2) Todellista, aitoa, eriteltyä tietoa EU:sta ja Suomen mahdollisuuksista ihmisarvoiseen politiikkaan EU:n jäsenenä; (3) EU-jäsenyyskriittisyyttä; (4) tietoa siitä, miten Suomi 'pärjäisi' EU:n ulkopuolella, esimerkiksi yksinomaan Euroopan talousalueen (ETA) jäsenenä; (5) tietoa siitä, miten Suomi 'pärjäisi' EU:n yhteisen valuutan, euron, ulkopuolella; (6) tietoa siitä, mikä Suomessa on EU:n jäsenenä omatoimisesti mahdollista (olemmeko kaikessa olennaisessa EU-jäsenyyden kahlitsemia vai onko meillä jossakin olennaisessa asiassa realistisia mahdollisuuksia noudattaa omaa, ihmisarvoista, sosiaalisen oikeudenmukaisuuden politiikkaa?).
*
Edellisen taustaksi viittaan kahden eurooppalaisen Attacin, Ranskan Attacin ja Saksan Attacin aiemmin ilmaisemiin mielipiteisiin. Samalla haastan asioista tietävät kertomaan, onko Attacilla nyt (vuoden 2007 alkaessa) olemassa jotakin yhtenäistä paperia, josta ilmenee koko Attacin suhtautuminen "Euroopan perustuslakisopimuksen" tekstiin vai onko kaikki kansallisten Attacien mielipiteiden varassa? Erityisen kiinnostunut olisin lukemaan Hollannin Attacin kannanottoja, mikäli sellaisia on olemassa.
*
Ranskan Attacin 21 vaatimusta "Euroopan perustuslakisopimuksen" suhteen
RANSKAN ATTACIN 21 VAATIMUSTA / 20.5.2005 "EUROOPAN PERUSTUSLAKISOPIMUKSEN" SUHTEEN
(Euroopan tulevan "perustuslaillisen sopimuksen" laatimisen tehtäväkseen saanut hallitustenvälinen konferenssi otti työskentelynsä lähtökohdaksi tekstin, jonka konventti oli kehitellyt Euroopan tulevaisuuden linjaamiseksi. Sen vuoksi Ranskan Attacin hallitus on pitänyt tuota tekstiä lähtökohtanaan muotoillessaan vaatimuksia, joiden täyttäminen on ehtona sille, että järjestö voisi hyväksyä sopimuksen.)
Ranskan Attacin mielestä kysymyksessä olevan tekstin luonnehtimiseksi termi "perustuslaki" on aivan liiallinen. Näin on ensinnäkin siksi, että sen laatimisprosessilla ei ole mitään tekemistä perustuslakia säätävän prosessin kanssa, joka edellyttää perustuslakia säätävän kokouksen valitsemista. Sen lisäksi perustuslaki tarjoaa rinnakkainelon mahdollisuuden erilaisille, vastakkaisillekin poliittisille kannoille. Unionin poliittiset kannat, sellaisina kuin ne määritellään täsmällisesti tekstin III osassa, eivät anna mahdollisuutta esittää vaihtoehtoja liberalismille. Euroopan valtioiden kansalaisten enemmistö kuitenkin haluaa tällaisia vaihtoehtoja. Se vaatisi sopimuksen muuttamista, mikä taas edellyttää 25 allekirjoittajan yksimielisyyttä. Tätä voidaan pitää mahdottomana tehtävänä.
Tällaisenaan "perustuslaillisen sopimuksen" muodossa esitetty teksti muistuttaa kyllä perustuslakia institutionaaliselta kannalta, mutta se ei kunnioita perustuslakia säätävän prosessin sääntöjä. Pikemminkin se muistuttaa ideologista manifestia unionin politiikan sisällöstä.
Tämän tekstin puutteet liittyvät nimenomaan sopimuksen päämääriin. Attacille tärkeintä on Eurooppa-politiikan sisältö. Tähän liittyvät juridisesti vastuussa olevien henkilöiden vallankäyttömahdollisuuksien rajat.
Nämä vaatimukset saatetaan Ranskan hallituksen ja parlamentin tietoon. Niistä tiedotetaan myös kaikille toimijoille ja kansalaisliikkeille, joihin Attacilla on suhteet. Hallitustenvälisen konferenssin työn päätyttyä Attac julkaisee arvionsa sopimuksesta ja työstää yhteisen asiakirjan Euroopan Attaceille 25 jäsenvaltion ratifiointiprosessia silmälläpitäen.
- vaatimus: Solidaarisuuden tulee olla Euroopan unionin perustana oleva arvo ja normi I–2 artiklassa ei mainita solidaarisuutta unionin arvona, vaikka mm. vapaus ja tasa-arvo mainitaan. Sen katsotaan virheellisesti sisältyvän itsessään "jäsenvaltioille yhteisiin" ominaispiirteisiin. Attac vaatii, että se liitetään unionin perustana olevien arvojen luetteloon.
- vaatimus: Miesten ja naisten tasa-arvo on otettava yhdeksi unionin arvoista I–3 artikla (Unionin tavoitteet) määrittelee vasta kolmannessa kappaleessa, että unioni edistää miesten ja naisten tasa-arvoa. Ei kuitenkaan riitä, että tasa-arvoa edistetään, vaan se tulee taata. Attac vaatiikin, että miesten ja naisten tasa-arvo liitetään I–2 artiklaan (unionin arvot) tasaveroisena ihmisarvon kunnioittamisen, vapauden, kansanvallan, tasa-arvon, oikeusvaltion ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen kanssa.
- vaatimus: Kilpailukyvyn ei tule olla unionin keskeinen tavoite Unionin tavoitteisiin liittyvä I–3 artikla määrittelee 2. pykälässä, että "unioni tarjoaa kansalaisilleen sisämarkkinat, joilla kilpailu on vapaata ja vääristymätöntä". Attac vaatii, että kilpailun sijasta unionin keskeiseksi tavoitteeksi otetaan yhteistyö. Attac on myös sitä mieltä, että komissiolla on kohtuuton yksinomainen valta kilpailuasioissa. Attac vaatii, että jäsenvaltion asiaa tuomioistuimeen vietäessä komission näitä asioita koskeva päätös ei tule voimaan, ennen kuin määräenemmistö ratkaisee asian ministerineuvoston ja parlamentin yhteispäätöksellä.
- vaatimus: Julkiset palvelut on lisättävä unionin tavoitteiden luetteloon ja vapautettava kilpailusäännöksistä Attac vaatii, että julkiset palvelut (joita sopimuksessa kutsutaan yleisiin tarkoituksiin liittyviksi palveluiksi) on sijoitettava sopimuksen I osan (Unionin määrittely ja tavoitteet) I-3 artiklaan (Unionin arvot) sen sijaan, että ne on pudotettu II ja III osaan. III-55 artiklassa yleisiin tarkoituksiin liittyvät palvelut on alistettu kilpailusäännöille. Attac vaatii III-55, 56 ja 57 artiklojen muuttamista niin, että niistä poistetaan kilpailua koskevat viittaukset.
- vaatimus: Vapaakauppa ei merkitse yleistä hyvää, eikä sen pitäisi kuulua unionin periaatteisiin Useissa kohdin, erityisesti II-69 artiklassa, säädetään, että unionin politiikka on sovitettava periaatteeseen avoimista markkinoista, joilla kilpailu on säätelemätöntä. Edellä jo 3. vaatimuksessa esitetään kilpailun poistamista unionin tavoitteiden joukosta. Attac vaatii niin ikään kautta koko sopimuksen muotoilun "avoin markkinatalous" poistamista. Se on vain toinen tapa määritellä sama asia ilman "periaatteen" statusta. II-216 artiklassa otetaan annettuna totuutena, että "kansainvälistä kauppaa koskevien rajoitusten asteittainen poistaminen" on "yhteinen etu". Tuo artikla on ristiriidassa muun muassa elintarvikeomavaraisuuden periaatteen kanssa, johon sisältyy maataloustuotteiden tuonnin suoja. Kuinka ollakaan, se oikeuttaa (Cancunissa karille ajautuneet) yrityksen tuoda multilateraalisen investointisopimuksen (MAI) rajut lausekkeet takaisin toista kautta, vaikka OECD hylkäsi ne v. 1998. Attac vaatii tämän artiklan poistamista.
- vaatimus: Kulttuurin, koulutuksen ja terveyden kaupallistamisen estäminen II-217 artiklassa yleistetään määräenemmistöpäätöksen käyttö kaupankäyntiä koskevissa sopimuksissa. Poikkeuksena on, että ratkaisu vaatii yksimielisyyttä kulttuuri- ja audiovisuaalisten palvelujen alalla, mutta vain jos on olemassa vaara siitä, että sopimuksesta on haittaa unionin kulttuuriselle ja kielelliselle monimuotoisuudelle. Attac vaatii tämän lausekkeen poistamista. Edellytämme myös yksimielisyyden vaatimista edelleen myös terveyden ja koulutuksen alalla. Tämä vaatimus on sitäkin tärkeämpi, kun palvelujen kaupan yleissopimus muodostaa pysyvän uhan näillä kolmella sektorilla ja kun tunnetaan komission muilla sektoreilla harjoittama käytäntö.
- vaatimus: Yhteisen kauppapolitiikan on oltava demokraattisesti valvottua Kauppapolitiikka koskevat III-216 ja III-217 artiklat eivät sisällä mitään edustuksellisten elinten suorittamaa valvontaa. Attac vaatii, että - komissio esittää vuotuisen raportin toimistaan alistettavaksi Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien hyväksyttäväksi ja - kauppapolitiikasta vastaavan komissaarin neuvotteluvaltuutukseen sovelletaan parlamentin ja ministerineuvoston määräenemmistöllä tapahtuvaan yhteismenettelyä
- vaatimus: Taistelu sosiaalista dumppausta ja verodumppausta vastaan unionin alueella Yksimielisyyssääntö antaa sosiaalipolitiikan ja verotuksen alalla valtioille mahdollisuuden pitäytyä minimitasolla, mikä antaa muille jäsenvaltioille tekosyyn alhaiseen tasoon omassa politiikassaan. Attac vaatii, että tämän tilalle tulee menettely, joka edellyttää parlamentin ja ministerineuvoston yhteispäätöstä (jälkimmäisen määräenemmistö). 4 yksimielisyttä vaativaa politiikan alaa ovat: - yhtiöverotus, veropetokset (III-62 ja III-63 artiklat) - ympäristöpolitiikan verotus (III-130 artikla) - sosiaaliturva ja sosiaalinen suojelu, työntekijöiden suojelu työsopimuksen päättymisen yhteydessä, työntekijöiden edustaminen ja heidän etujensa kollektiivinen turvaaminen, jäsenvaltioiden kansalaisten pääsy työmarkkinoille (III-104 artikla) - työmarkkinaosapuolten välisten sopimusten täytäntöönpano (III-106 artikla).
- vaatimus: Talous- ja rahapolitiikan on edistettävä kasvua ja työllisyyttä III-69 artiklan mukaan "rahapolitiikan ensisijaisena tavoitteena on pitää yllä hintatason vakautta". Unionin tavoitteissa (I-3 artikla) puhutaan erittäin kilpailukykyisestä sosiaalisesta markkinataloudesta, jonka tavoitteena on täystyöllisyys ja tasapainoinen kasvu. Attacin mielestä rahapolitiikkaa ei voi irrottaa talous- ja työllisyyspolitiikasta. Tämän vuoksi yhdistys vaatii, että täystyöllisyys ja kasvu on asetettava rahapolitiikan keskeisiksi tavoitteiksi hintavakauden rinnalla.
- vaatimus: Euroopan keskuspankin ja kansallisten keskuspankkien on oltava vastuussa hallituksille ja nimitetyille virastoille III-80 artiklassa luetellaan elimet, joilta keskuspankit eivät ota ohjeita. Attac vaatii, että kansalliset keskuspankit alistetaan kansallisten hallitusten ja valittujen kansalaisten valvontaan. Koska näiden keskuspankkien johtokunnat ovat osa Euroopan keskuspankin päätöksentekoelimiä, tämän politiikan tulee olla ministerineuvoston ja Euroopan parlamentin valvonnassa.
- vaatimus: Unionin on voitava lainata rahaa I-53 artiklan mukaan "unionin talousarvio rahoitetaan kokonaisuudessaan omin varoin, sanotun kuitenkaan rajoittamatta muita tuloja". Attac vaatii, että unioni voisi omien varojensa lisäksi lainata rahaa suuriin infrastruktuuriprojekteihin ja uusien maiden välttämättömiin investointeihin. Ministerineuvoston päätöksellä katoksi on asetettu 1,27% unionin kotimaisesta BKT:sta. Nämä lainat on voitava toteuttaa erityisesti Euroopan keskuspankin kautta. Tämä edellyttää III-73 artiklan kumoamista, jonka mukaan "tilinylitysoikeudet ja muut sellaiset luottojärjestelyt Euroopan keskuspankissa unionin toimielinten, elinten tai erillisvirastojen hyväksi ovat kiellettyjä".
- vaatimus: Unionin on voitava valvoa kaikkia pääomanliikkeitä III-45 artikla kieltää kaikki rajoitukset, jotka koskevat pääomanliikkeitä. Tähän on jo vedonnut eräs komissaari julistaessaan Tobinin veron juridisesti mahdottomaksi. Attac vaatiikin tämän artiklan poistamista. III-46.3 artiklan mukaan toimenpiteet, jotka merkitsevät taantumista kolmansiin maihin tai kolmansista maista suuntautuvien pääomanliikkeiden vapauttamisessa, edellyttävät yksimielistä ratkaisua. Attac vaatii yksimielisyyden korvaamista määräenemmistöllä.
- vaatimus: Regressioikeusperiaate Unionin kansalaisia koskeva regressioikeus on sisällytettävä unionin tavoitteisiin. Tämä merkitsee sitä, että yhteisölakeja voidaan soveltaa vain silloin, kun ne ovat suotuisampia kuin alemman tasoiset lait, säännökset tai sopimukset. Tämä koskee erityisesti perusoikeuksia koskevia lakeja sellaisina kuin ne ovat kirjattuina ihmisoikeuksien yleismaailmalliseen julistukseen. 48 tunnin työviikkoa ja naisten yötyötä koskevat ennakkotapaukset osoittavat tämän lausekkeen välttämättömyyden. 14. vaatimus: Ei etuoikeuksia kirkoille, unionin on oltava maallinen I-51 artikla koskee yksinomaan kirkkojen ja ei-tunnustuksellisten järjestöjen asemaa. 3. pykälässä todetaan, että "unioni käy avointa ja säännöllistä vuoropuhelua näiden kirkkojen ja järjestöjen kanssa". Nämä instituutiot ovat ainoita, jotka ovat sopimuksessa saaneet osakseen virallisesti tunnustetun aseman. Attac vaatii 3. pykälän poistamista. Siinä toistetaan tarpeettomasti I-46 artiklaa: "unionin toimielimet käyvät avointa ja säännöllistä vuoropuhelua etujärjestöjen ja kansalaisyhteiskunnan kanssa".
- vaatimus: Nato ei ole eurooppalainen järjestö I-40 artiklassa viitataan Pohjois-Atlantin liittoon ja todetaan, että EU:n turvallisuus- ja puolustuspolitiikka on "sopusoinnussa tuossa yhteydessä [so. Nato-yhteistyössä] määritettävän yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kanssa". Kuitenkin järjestöön kuuluu 2 ei-eurooppalaista valtiota (Kanada ja Yhdysvallat); 6 nykyistä tai tulevaa EU:n jäsentä ei kuulu Natoon (Irlanti, Itävalta, Kypros, Malta, Ruotsi ja Suomi); 3 eurooppalaista Nato-jäsentä ei ole EU:n jäseniä (Islanti, Norja ja Turkki). Nato ei ole eurooppalainen instituutio, vaan Yhdysvaltojen ylivallan pääasiallinen väline Euroopassa. Attac vaatii poistamaan sopimuksesta kaikki viittaukset Natoon.
- vaatimus: Militarisointi ei ole unionin velvollisuus I-40 artiklan mukaan "jäsenvaltiot sitoutuvat asteittain parantamaan sotilaallisia voimavarojaan". Attac vaatii tämän virkkeen poistamista.
- vaatimus: Tiiviimpää yhteistyötä edistettävä Tiiviimpää yhteistyötä koskeva III-43 artikla, joka sallii joidenkin jäsenvaltioiden aloittavan keskenään tiiviimmän yhteistyön, tekee tästä yhteistyöstä vaikeasti toteutettavaa, jopa mahdotonta käytännössä. Se edellyttää mm., että vähintään kolmasosa jäsenvaltioista osallistuu yhteistyöhön. Attac vaatii, että tämä kynnys poistetaan.
- vaatimus: Unionin kansalaisuus ulotettava laajemmalle Kansalaisten oikeuksia koskevat II-39 – 46 artiklat on ulotettava jäsenmaiden kansalaisten lisäksi tiettyä menettelytapaa soveltaen jäsenmaissa asuviin henkilöihin.
- vaatimus: Kansalaisten aito aloiteoikeus unionin politiikassa I-46 artiklan mukaan "vähintään miljoona kansalaista merkittävästä määrästä jäsenvaltioita voi tehdä komissiolle aloitteen aiheellisen ehdotuksen laatimiseksi asioista, joissa kansalaisten mielestä tarvitaan unionin säädöstä tämän perustuslain panemiseksi täytäntöön". Tämä sanamuoto antaa komissiolle oikeuden määritellä ehdotuksen aiheellisuus. Attac vaatii, että miljoonan allekirjoittajan ehdotus säädökseksi tulee automaattisesti ministerineuvoston ja parlamentin käsittelyyn ilman että sen on läpäistävä komission käsittely.
- vaatimus: Komissiolla ei tule olla yksinomaista aloiteoikeutta unionin lainsäädännössä I-25 artikla säilyttää komission yksinomaisen aloiteoikeuden unionin lainsäätämisjärjestyksessä. Attac vaatii, että myös Euroopan parlamentilla ja ministerineuvostolla on oltava sama oikeus.
- vaatimus: Sopimusta on voitava oikeasti tarkistaa Perustuslaista tehdyn sopimuksen tarkistusmenettelyä koskeva IV-7 artikla asettaa mahdollisten sopimuksen tarkistamista koskevien vaatimusten tielle suuria esteitä, jotka voivat viivästyttää muutoksia vuosikausia. Artiklan mukaan "muutokset tulevat voimaan, kun kaikki jäsenvaltiot ovat ratifioineet ne valtiosääntönsä asettamien vaatimusten mukaisesti". Yksi ainoa valtio voi siis viivyttää ikuisuuteen asti esimerkiksi kilpailun ja vapaakaupan ensisijaisuutta ja julkisten palvelujen asemaa koskevaa muutosta. Attac vaatii, että sopimuksen tarkistuksesta päätetään määräenemmistöllä.
Demokraattisuus edellyttää kansanäänestyksen järjestämistä Sen jälkeen, kun EU:n 25 jäsenmaan hallitukset ovat allekirjoittaneet "perustuslaillisen sopimuksen", jokaisen valtion on ratifioitava se. Ranskassa perustuslain 53 artiklan mukaan ”rauhansopimukset, valtioiden väliset kauppasopimukset ja kansainvälisiä järjestöjä koskevat sopimukset, joihin liittyy valtion varojen käyttöä tai jotka merkitsevän lainsäädäntörakenteen muutosta (…) edellyttävät hyväksymistä lainsäädäntöteitse. Menettely voi olla kahtalainen: joko normaali parlamentin lainsäädäntöjärjestys tai perustuslain 11 artiklan mukainen kansanäänestys.
Ratifiointimenettely vaihtelee valtiosta toiseen. On erikoista, että komissio ei ole laatinut asiasta minkäänlaista yhteenvetoa. * Saksan Attac:
”Ei perustuslakiehdotukselle - kyllä sosiaaliselle, demokraattiselle ja rauhantahtoiselle Euroopalle”
”Eurooppa on huonossa tilassa. EU-komission ja Eurooppa-neuvoston uusimmat epäsosiaaliset ehdotukset puhuvat selvää kieltä. Samoin Bolkesteinin linjaus, joka liberalisoisi täysin EU:n palvelumarkkinat tai työaikalinjaus, joka johtaisi Euroopan laajuiseen työaikojen pidentämiseen.”
”Näiden seurana on jatkuva EU-maiden varustautuminen maailmanlaajuiseen sodankäyntikykyyn.”
”Sopimus ei tue sosiaalista, rauhallista ja demokraattista Eurooppaa
- koska se velvoittaa vapaaseen markkinatalouteen ja maailmanlaajuiseen vapaakauppaan
- koska työllisyys- ja sosiaalipolitiikka on alistettu talouspolitiikan peruspiirteille ja pitää ensisijaisena hintavakautta
- koska markkinoiden vapaus, omistusoikeus ilman sosiaalisia velvoitteita ja stabiilius, jonka pitää palvella kilpailukykyä, asetetaan muiden politiikan tavoitteiden edelle.”
”Sopimus ei mahdollista rauhantahtoista Eurooppaa - koska se militarisoi Euroopan - koska se velvoittaa asevarusteluun - koska se perustaa asevarusteluviraston - koska se ei velvoita noudattamaan YK:n sopimuksia eikä edellytä YK-mandaattia sotilasinterventioille.”
”Sopimus ei vahvista sosiaalisia perusoikeuksia - koska sosiaaliset ja työtä koskevat perusoikeudet tehdään ontoiksi erilaisilla lisäyksillä - koska kansalaisille ei luvata 'oikeutta työhön' vaan 'oikeus työskennellä'.”
”Sopimus ei luo demokraattista Eurooppaa - koska demokratiavaje jää pysyväksi: Europarlamentti ei saa edes niitä lainsäädännöllisiä oikeuksia, jotka ovat ministerineuvostolla, parlamentaarikot eivät saa aloiteoikeutta. Parlamenttilla on vain oikeus kuulemiseen ja oikeus tehdä ehdotuksia. Komission puheenjohtajan valinnan edustajat tosin voivat suorittaa, mutta vain eurooppaneuvoston asettamista ehdokkaista. - koska ulko- ja turvallisuuspolitiikan päätökset tekee eurooppaneuvosto, ministerineuvosto ja EU-ulkoministeri. Europarlamenttia vain kuullaan ja sitä pidetään ajan tasalla. - koska yhteisestä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta ei ole mahdollista tehdä yksityistä valitusta EU-tuomioistuimeen.”
”Sopimus ei ole avoin tulevaisuudelle.”
”Perustuslaissa pitäisi olla tilaa poliittisille vaihtoehdoille. Sitä vaatimusta tämä sopimus ei täytä. Sopimuksen muuttaminen on mahdollista vain, jos kaikki valtiot yksimielisesti solmivat uuden sopimuksen. Unioissa tulee olemaan pian 30 jäsentä. Tätä taustaa vasten on ajatus myöhemmistä muutoksista todellisuudelle vieras.” *
Euroopan Attacit ja EU
Tapio Kuosma kirjoitti: "Samalla haastan asioista tietävät kertomaan, onko Attacilla nyt (vuoden 2007 alkaessa) olemassa jotakin yhtenäistä paperia, josta ilmenee koko Attacin suhtautuminen "Euroopan perustuslakisopimuksen" tekstiin vai onko kaikki kansallisten Attacien mielipiteiden varassa? Erityisen kiinnostunut olisin lukemaan Hollannin Attacin kannanottoja, mikäli sellaisia on olemassa."
Euroopan Attacit ovat valmistelemassa yhteista kannanottoaan - tai yhteisia periaatteitaan Euroopalle. Viimeksi aiheesta keskusteltiin Euroopan Attacien yhteisessa kokouksessa joulukuun lopulla. Tahan mennessa yhteisia periaatteita ei varsinaisesti ole ollut, vaan kukin kansallinen Attac on valinnut oman kantansa.
Keskustelu Attacin ja Attacien suhteesta EU:hun ja perustuslailliseen sopimukseen on ollut perusteellista ja moninaista, ja sita on kayty vuoden 2005 kesasta - eli perustuslain kaatumisesta - lahtien. Hollannin Attacilta ei erityisen paljon kannanottoja ole tullut. Talla hetkella tassa aiheessa aktiivisimmat kansalliset Attacit loytyvat Saksasta ja Itavallasta.
Keskustelun on tarkoitus jatkoa monella tasolla, mista tamakin portaali on yksi osoitus.
Hanna Kuusela
Kiitos informaatiosta
Lämmin kiitos Hanna Kuuselalle ystävällisestä informaatiosta.
Tapio Kuosma
EU:n ideologinen manifesti
Allekirjoitan täysin sekä Ranskan että Saksan Attacien kriittiset arviot EU:n perustuslakiehdotuksesta. Laki muistuttaa tosiaan ahdasmielistä ideologista julistusta joka ei suo vaihtoehtoja ääriliberalismille. Perustuslakiehdotus kaipaa ahkeraa punakynää, kuten maininta avoimesta markkinataloudesta. Tällä tarkoitetaan nimenomaan nykyistä hallitsematonta ääriliberalismia eikä esimerkiksi perinteistä niin sanottua suljettua sekataloutta, sosialistisesta markkinataloudesta puhumattakaan. Kuitenkin sodanjälkeinen joustava ja maltillinen todella sosiaalinen markkinatalous loi hyvinvointivaltion. Sellaisissa oloissa kannattaisin EU:ta. Nykyinen vapaakauppa ei ole yhteinen etu vaan suurpääoman etu. Itse asiassa tämä vapaakauppa ei ole vapaata vaan pakkovapaakauppaa. Todella vapaata se olisi puoliavoimessa markkinataloudessa, jossa vallitsee järkevä tasapainotila ja valinnanvara protektionismin ja vapaakaupan välillä. Valtiosäännöistä perillä olevalle ihmiselle tulee vaivautunut olo perustuslakiehdotusta lukiessaan. Paperi kelpaa hyvin jonkun riistäjäyläluokan puolueohjelmaksi.
Hanna Kuusela: EU:ta saatava kehua, EU:ta saatava haukkua
Tämä keskusteluun kannustaminen ja avoimuuden vaaliminen tuottaa tietysti valtavan ongelman: media ei useinkaan ymmärrä, mitä sanoilla avoin keskustelu tarkoitetaan, vaan se haluaa selviä suosituksia ja väitteitä. Se haluaa Attacin joko vastustavan tai kannattavan EU:ta, globalisaatiota - ja mitä milloinkin. Lahden mielenosoituksissa Lahden Attac esitti näkemyksiään unionista, ja media tulkitsi nämä näkemykset EU:n vastustamiseksi.
Ulospäin on usein vaikea pitää yllä kuvaa keskustelevasta järjestöstä, jolla ei ole tarvetta hakata kiveen omaa kantaansa. Suuri osa tästä kärsimyksestä on kuitenkin kestettävä, jos todella itsekin haluamme uskoa siihen, että EU:sta on käytävä avointa keskustelua, sillä ilman tuoreita ajatuksia me eurooppalaiset olemme vaikeuksissa.
Itse toivon tässä asiassa aidosti avoimuutta kaikilta Attacin jäseniltä: EU:ta pitää saada kritisoida, EU:ta pitää saada kehua, sitä pitää saada hävetä, siitä pitää saada olla ylpeä (ja vaikka kaikkea tätä samanaikaisesti). Meidän on päästävä yli kahtiajaosta, jossa toinen puoli vastustaa EU:ta ja toinen puoli kannattaa sitä. Attacinkin kannalta parhain tulos löytyy varmasti jostain näiden väliltä. Esimerkiksi juuri tämä EU-verkkoportaali tavoittelee koko keskustelun kirjoa: sanan on tarkoitus olla vapaa.
Hanna Kuusela
puheenjohtaja, Attac ry